Yes

Perustettu Lontoossa vuonna 1968 laulaja Jon Andersonin ja basisti Chris Squiren ympärille, Yes sijoittuu siihen brittiläiseen progressiivisen rockin suuntaukseen, joka tuolloin kehittyi lontoolaisten klubien ja Euroopan suurten konserttisalien välimaastossa. Yhtye rakensi nopeasti ilmaisun, joka sekoitti psykedeelistä rockia, klassisia vaikutteita ja jazzin sävyjä: pitkiä kappaleita, monitasoisia rakenteita, selkeitä lauluharmoniaosuuksia ja laajoja instrumentaalisia jaksoja. Kahden ensimmäisen albumin jälkeen suunta kirkastui levyillä “The Yes Album” (1971), “Fragile” (1971) ja “Close to the Edge” (1972), joiden myötä kitaristi Steve Howe ja myöhemmin kosketinsoittaja Rick Wakeman vakiinnuttivat estetiikan lähelle sinfonista rockia. Lukuisten kokoonpanomuutosten myötä Yes siirtyi 1980‑luvulla tiiviimpiin muotoihin ja kaupallisesti suuntautuneempaan rock‑soundiin albumin “90125” (1983) myötä, johon liittyivät kitaristi Trevor Rabin ja tuottaja Trevor Horn. Seuraavat vuosikymmenet vaihtelevat yhtyeen osalta suhteellisen aktiivisuuden ja laaja‑alaisemman progressiivisen paluun välillä, kuten albumeilla “Talk” (1994), “The Ladder” (1999) ja “Magnification” (2001). Chris Squiren kuoleman jälkeen 2015 bassosta vastaa Billy Sherwood, ja laulua on kantanut Jon Davison vuodesta 2012 lähtien. Yes esiintyy edelleen kansainvälisillä areenoilla ja julkaisee uusia studiolevytyksiä, muun muassa “The Quest” (2021) ja “Mirror to the Sky” (2023), jatkaen lähestymistapaa, joka yhdistää progressiivista rockia, art rockia ja melodisia elementtejä eri kausiltaan.