Rick Wakeman

Rick Wakeman syntyi Perivalesissa, Middlesexissä, Englannissa, ja hän sai klassisen pianokoulutuksen ennen kuin jätti Royal College of Musicin ryhtyäkseen studiomuusikoksi Lontooseen 1960‑luvun lopulla. Tällä varhaisella kaudella hän osallistui muun muassa David Bowien, Cat Stevensin ja Elton Johnin äänityksiin, työskenteli hetken Strawbsin riveissä ja liittyi Yes-yhtyeeseen vuonna 1971, jossa hänen kosketinsoittonsa auttoi muokkaamaan yhtyeen progressiivista soundia albumeilla Fragile (1971) ja Close to the Edge (1972). Samanaikaisesti Wakeman kehitti laajan soolouran, aluksi instrumentaalisen progressiivisen rockin parissa, jota leimasivat sinfoninen kirjoitustapa ja konseptuaaliset muodot — mm. The Six Wives of Henry VIII (1973), Journey to the Centre of the Earth (1974) ja The Myths and Legends of King Arthur and the Knights of the Round Table (1975). Vuosikymmenien aikana hän on vaihdellut paluista Yesiin, projekteihin englanninrock‑ensemblelansa kanssa, elokuvamusiikkiin, sooloklaverikonsertteihin ja ambient‑ tai new age -painotteisiin levyihin kuten Country Airs (1986), säilyttäen kuitenkin mieltymyksensä musiikillisiin kertomuksiin ja pitkiin teoksiin. Viimeaikaisissa töissään Wakeman on jatkanut tätä linjaa niin pianomuunnelmina, kuten Piano Portraits (2017), kuin uusina progressiivisen rockin sävellyksinä, esimerkiksi The Red Planet (2020) ja A Gallery of the Imagination (2023).