Nine Below Zero

Etelä-Lontoon pub rock -skeneillä 1970-luvun lopussa syntynyt Nine Below Zero muodostui kitaristi-laulaja Dennis Greavesin ympärille ja otti nimensä vuonna 1979, aiemmin bändi oli esiintynyt nimellä Stan’s Blues Band. Yhtye edustaa brittiläistä rhythm and blues -perinnettä ja sähköistä bluesrockia, ammentaen vaikutteita Chicago-bluesista, rock’n’rollista ja soulista, ja sen tunnusomaisia piirteitä ovat hermostunut kitarapeli sekä vahvasti esillä ollut huuliharppu, jota pitkään soitti Mark Feltham. Nine Below Zero herätti huomiota 1980-luvun taitteessa intensiivisillä klubi- ja konserttikiertueilla Lontoossa sekä livealbumin Live at the Marquee (1980) julkaisulla, jota seurasivat Don’t Point Your Finger (1981) ja Third Degree (1982) — levyt, jotka vakiinnuttivat ohjelmiston, jossa yhdistyivät omat kappaleet ja uudelleen sovitetut coverit. Bändi hajosi keskellä 1980-lukua mutta kokoontui uudelleen vuosikymmenen lopulla ja palasi säännölliseen toimintaan keikkojen, studioäänitysten ja livelevyjen parissa. Yhtye jatkoi tallentamista 1990- ja 2000-luvuilla ja julkaisi muun muassa It’s Never Too Late (2011) ja 13 Shades of Blue (2016), vahvistaen identiteettiään suoraviivaisen bluesrockin ympärillä, jota kantaa Dennis Greavesin laulu, usein nopeahkot tempot ja tiivis yhtyerytmi, edelleen aktiivinen Britannian ja Euroopan lavoilla.