Hooverphonic

Sint‑Niklaasissa, Belgiassa, vuonna 1995 syntynyt Hooverphonic muodostui Alex Callierin ja Raymond Geertsin ympärille, alun perin nimellä Hoover ennen nimen muuttamista Hooverphoniciksi. Aluksi yhdistetty trip hopiin, yhtye laajensi pian ilmaisuaan electronican, dream popin, indie popin ja vaihtoehtorockin suuntaan, ja sille on tunnusomaista voimakas maku orkestrointeihin, elokuvamaisiin tunnelmiin ja tarkasti kirjoitettuihin melodioihin. Ensimmäinen albumi A New Stereophonic Sound Spectacular (1996) loi pohjan kappaleella ”2Wicky”, joka sai laajaa huomiota Stealing Beauty -elokuvan kautta. Geike Arnaertin liityttyä yhtyeeseen laulajaksi vuonna 1997 Hooverphonic hiotti laajemman äänimaailman albumeilla Blue Wonder Power Milk (1998), The Magnificent Tree (2000) ja Hooverphonic Presents Jackie Cane (2002), ennen kuin se tutki orkesterimuotoa levyllä Sit Down and Listen to Hooverphonic (2003). Seuraavina julkaisuina tulivat No More Sweet Music/More Sweet Music (2005) ja The President of the LSD Golf Club (2007). Useiden laulajavaihdosten, muun muassa Noémie Wolfsin ja myöhemmin Luka Cruysberghsin jälkeen, Hooverphonic palasi Geike Arnaertin kanssa vuonna 2020. Yhtye edusti Belgiaa Eurovision laulukilpailussa 2021 kappaleella ”The Wrong Place” ja julkaisi sen jälkeen Hidden Stories (2021) sekä Fake Is the New Dope (2024).