Babasónicos

1990‑luvun alussa Buenos Airesin eteläisillä lähiöillä syntynyt argentiinalainen yhtye Babasónicos kuului alun perin paikallisen vaihtoehtorockin aaltoon, yhdistäen kansallisen rockin perinnettä, pop‑viitteitä ja kokeilunhalua. Laulaja Adrián Dárgelosin ympärille rakentunut Babasónicos kehitti varhaisilla levyillään, kuten Pasto (1992) ja Trance Zomba (1994), psykedeelisiä tekstuureja, rytmin katkaisuja ja sanoituksissa usein esiintyvää ironiaa, ennen kuin vahvisti karkeampaa puoltaan albumeilla Dopádromo (1996) ja Babasónica (1997). Miami (1999) ja erityisesti Jessico (2001) sekä Infame (2003) toivat yhtyeen ilmaisuun tiiviimpiä muotoja ja melodisempaa soundia, jossa rock lähestyi poppia, electropoppia ja joskus chansonia, säilyttäen kuitenkin huolellisen tyylin sovituksissa. Basisti Gabriel "Gabo" Manellin kuolema vuonna 2008 sattui aikana, jolloin yhtye esiintyi runsaasti Latinalaisessa Amerikassa ja Euroopassa, mutta se ei katkaissut Babasónicosin luovaa jatkumoa; sen jälkeen se julkaisi Mucho (2008), A propósito (2011) ja Romantisísmico (2013). Jatkaessaan rockin, popin ja elektronisten vihjausten yhdistelyn tutkimista Babasónicos hioi estetiikkaansa levyllä Discutible (2018) ja Trinchera (2022), ja pysyi samalla sidoksissa suuriin espanjankielisiin rock‑lavoihin ja festivaalikiertueeseen, jossa yhtye puolustaa yli kolmen vuosikymmenen kattavaa ohjelmistoa.