No Te Va Gustar

Vuonna 1994 Montevideossa, Uruguayssa perustettu No Te Va Gustar kuuluu rioplatense-rockin suuntaukseen yhdistäen espanjankielistä rockia, reggaeta, skata sekä viittauksia murgaan ja uruguaylaiseen candombeen. Laulaja–kitaristi Emiliano Brancciarin ympärille rakentunut yhtye laajeni vähitellen isommaksi kokoonpanoksi, jossa on puhallinryhmä ja koskettimet, mikä leimasi No Te Va Gustarin äänimaailmaa sekä lavalla että studiossa. Alkuvuodet Montevideon ja Buenos Airesin riippumattomilla piireillä seurasivat levytykset: “Sólo de noche” (1999), “Este fuerte viento que sopla” (2002) ja “Aunque cueste ver el sol” (2004), joissa piirtyy melodisen rockin, synkopoitujen rytmien ja kaupunkielämän, tunnesiteiden sekä sosiaalisten jännitteiden kuvaus. Albumit “Todo es tan inflamable” (2006), “Por lo menos hoy” (2010) ja “El calor del pleno invierno” (2012) seurasivat yhtyeen yleisön laajenemista Latinalaisessa Amerikassa ja myöhemmin Espanjassa lukuisien kiertueiden myötä. Teoksilla “El tiempo otra vez avanza” (2014), “Suenan las alarmas” (2017), uudelleentulkintalevyllä “Otras canciones” (2019) ja “Luz” (2021) No Te Va Gustar vakiinnutti estetiikan, jossa rockballadit, reggaen lähentelevät temmot ja hillitymmät sovitukset elävät rinnakkain, usein vuorovaikutuksessa muiden latinalaisamerikkalaisten esiintyjien kanssa.