AFI

1990-luvun alussa Ukiahissa, Kaliforniassa perustettu AFI (A Fire Inside) sijoittui aluksi punk-hardcoren ja skatepunkin kenttään, jota kantoi Davey Havokin laulu ja Adam Carsonin rummut; pian heihin liittyivät basisti Hunter Burgan ja kitaristi Jade Puget. Bay Arean punk-skeneen ja riippumattomien kiertueiden verkostoon ankkuroituneena AFI hioi identiteettiään albumeilla Answer That and Stay Fashionable (1995), Very Proud of Ya (1996) ja Shut Your Mouth and Open Your Eyes (1997), jotka olivat leimallisesti nopeatemposia ja osin huudettua laulua. Black Sails in the Sunset (1999) ja The Art of Drowning (2000) toivat mukaan tummempia elementtejä, huoliteltuja kuoroja ja goottilaista ulottuvuutta, mikä avasi tien vaihtoehtorockiin ja post-hardcoreen. Sing the Sorrow (2003) ja Decemberunderground (2006) kehittivät bändille ilmavampaa, tunnelmallisempaa soundia, joka leikittelee melodisten osuuksien ja punk-energian kontrasteilla, ennen kuin yhtye siirtyi kohti modernempaa ja melodisempaa rock-ilmaisua Crash Lovella (2009) ja Burialsilla (2013). Albumit AFI (The Blood Album) (2017) ja Bodies (2021) jatkavat tätä kehitystä lisäämällä new wave -vaikutteita ja synteettisempää herkkyyttä, säilyttäen kuitenkin kitaran‑basso‑rumpujen perustan. AFI yhdistetään yhä tummaan visuaaliseen estetiikkaan ja keikkoihin, joissa korostuvat kollektiiviset kuorot ja Havokin laulun intensiteetti.