MONO

Perustettu Tokiossa vuonna 1999, MONO on kehittynyt japanilaiseksi instrumentaaliseksi kvartetiksi, joka sijoittuu post‑rockin, orkesterirockin ja shoegaze‑henkisten tekstuurien leikkauspisteeseen. Jo Under the Pipal Tree (2001) ja One Step More and You Die (2002) asettivat MONOn sävelkielen, joka nojaa pitkiin progressioihin, säröttyihin kitaroihin, toistuviin motiiveihin ja voimakkaaseen dynamiikan kontrastien käyttöön. Bändi laajensi myöhemmin ilmaisuaan Walking Cloud and Deep Red Sky, Flag Fluttered and the Sun Shined (2004) -levyllä, yhteistyöprojektissa Palmless Prayer / Mass Murder Refrain World's End Girlfriendin kanssa (2006) sekä Hymn to the Immortal Wind (2009) -levyllä, jossa jousisovitukset ja neoklassinen lähestymistapa saivat suuremman roolin. Useita MONOn levyjä on äänitetty Steve Albinin kanssa, esteettisesti siten, että rockin tiiviys säilyy, samalla kun työstetään hiljaisuutta, jännityksen rakentumista ja äänen laajuutta. 2000‑luvulta lähtien Euroopan, Pohjois‑Amerikan ja Japanin post‑rock- ja kokeellisilla estradeilla läsnä ollut MONO jatkoi tätä linjaa Nowhere Now Here (2019) ja Pilgrimage of the Soul (2021) -julkaisuilla, pitäen kiinni lauluttomasta musiikillisesta kielestä, joka rakentuu toistolle, crescendoille ja melodisen herkkyyden sekä sähköisen räjähdyksen kohtaamiselle.