311

Omahassa, Nebraskassa perustettu 311 on yhdistänyt 1980‑luvun loppupuolelta lähtien viisi muusikkoa ääneen, joka yhdistelee vaihtoehtorockia, funkia, reggaeta, hip‑hopia ja punk rockia, ja jonka keskiössä on jatkuva vuoropuhelu Nick Hexumin ja Doug ”SA” Martinezin lauluäänten välillä. Useiden paikallisten indie‑julkaisujen jälkeen, kuten Downstairs, Dammit! ja Unity noin vuosina 1989–1991, 311 teki läpimurtonsa Yhdysvaltain kansallisella kentällä allekirjoitettuaan sopimuksen Capricorn Recordsin kanssa ja julkaistuaan Musicin (1993) ja Grassrootsin (1994). Bändi laajensi huomattavasti yleisöään itsetitellulla albumilla 311 (1995), jota erityisesti nostivat singlet ”Down” ja ”All Mixed Up”, ennen kuin se hakeutui laajemman ja psykedeelisemmän otteen pariin Transistorilla (1997). 311:n myöhemmästä diskografiasta käy ilmi harvinainen kokoonpanon vakaus ja joustava liikkuminen raskaimpien riffeistä synkopoituun grooven ja melodisiin painotuksiin, alkaen Soundsystemistä (1999) ja jatkuen From Chaosin (2001), Evolverin (2003), Don’t Tread on Men (2005), Uplifterin (2009), Universal Pulsen (2011), Stereolitic (2014), Mosaicin (2017), Voyagerin (2019) ja Full Bloomin (2024) kautta. Vakiovieras amerikkalaisilla rock‑ ja alternativ‑kiertueilla 311 on myös tehnyt monia kohtaamisia reggaen, hip‑hopin ja funkin artistien kanssa, mikä valaisee bändin erityisasemaa yhdysvaltalaisen rockin kentällä 1990‑ ja 2000‑luvuilla.