Soft Machine

Canterburyn Englannissa vuonna 1966 Wilde Flowersin vaikutuspiirissä syntynyt Soft Machine muotoutui Mike Ratledgen, Robert Wyatin, Kevin Ayersin ja Daevid Allenin ympärille, ja nimi lainattiin William S. Burroughsilta. Soft Machinen alkujuuret liittyvät Lontoon underground-skeneen ja hyvin vapaaseen englantilaiseen psykedeliaan, mikä kuuluu yhä The Soft Machine -levyllä (1968), ennen kuin yhtye siirtyi nopeasti kohti fragmentaarisempaa kirjoittamista, pitkiä muotoja ja yhä korostuneempaa jazzrockia Volume Twolla (1969), Thirdilla (1970) ja Fourthilla (1971). Henkilömuutosten myötä — muun muassa Hugh Hopper, Elton Dean, John Marshall, Karl Jenkins, Allan Holdsworth ja myöhemmin John Etheridge — Soft Machine luopui laulupohjaisesta formaatista ja kehitti pääosin instrumentaalista musiikkia, joka perustui improvisaatioon, saksofonien unisoneihin ja liikkuvaan rytmiikkaan, progressiivisen rockin, fusionin ja Canterbury-estetiikan välimaastossa. Yhtye hajosi 1970-luvun lopulla levyjen kuten Fifth (1972), Bundles (1975) ja Softs (1976) jälkeen, palasi ajoittain Land of Cockaynella (1981), heräsi pysyvämmin henkiin Soft Machine Legacyn kautta ja otti jälleen nimen Soft Machine vuonna 2015. Nykykokoonpano, jota johtaa John Etheridge yhdessä Theo Travisin, Fred Thelonious Bakerin ja Asaf Sirkisin kanssa, jatkaa tätä polkua Hidden Detailsilla (2018) ja Other Doorsilla (2023).