Paradise Lost

Perustettu Halifaxiin, West Yorkshiren alueelle vuonna 1988, Paradise Lost kehittyi hyvin hitaasta, karusta death‑doom‑pohjasta, jossa paksut kitarat, tummat tunnelmat ja Nick Holmesin karhea laulu olivat etualalla. Lost Paradise (1990) ja Gothic (1991) laajensivat tätä pohjaa lisäämällä koskettimia, melodisempia sovituksia ja goottilaista herkkyyttä, joka seurasi gothic metal ‑termin syntymää. Yhtye hioi tätä ilmaisua edelleen levyillä Icon (1993) ja Draconian Times (1995), ennen kuin avasi musiikkinsa rock‑, syntetisaattori‑ ja dark wave ‑tekstuurille One Secondilla (1997), Hostilla (1999) ja Believe in Nothingilla (2001). Paradise Lost palasi myöhemmin raskaampaan, metallisempaan ilmaisuun levyillä Symbol of Life (2002), Paradise Lost (2005) ja In Requiem (2007), säilyttäen samalla sekoituksen melankoliaa, hillittyjä kertosäkeitä ja doom‑riffejä. Alusta alkaen keskeisen kvartetin Nick Holmesin, Gregor Mackintoshin, Aaron Aedyn ja Steve Edmondsonin johtama Paradise Lost on vuosikymmenten aikana lähinnä vaihtanut rumpaleita. Albumit The Plague Within (2015), Medusa (2017), Obsidian (2020) ja Ascension (2025) jatkavat tätä synteesiä doom metalin, gothic metalin ja death‑doom‑osuuksien välillä, tiiviimmällä kirjoituksella ja tietoisella paluulla kontrasteihin raskauden, synkkyyden ja melodian välillä.