Les Ogres de Barback

Perustettu 1990‑luvun puolivälissä Pariisin seudulla, Les Ogres de Barback kokoaa veljekset ja sisaret Fredin, Samin, Alicen ja Mathilden Burguièren ympärille ranskalaisen chansonin, joka ammentaa rockista, folkista ja Euroopan sekä muiden maiden kansan‑ ja populaarimusiikista. Kvartetti kehitti varhain lavaesityksiään korostaen monisoittimisuutta, tiheitä akustisia sovituksia ja suoraa yhteyttä yleisöön – ensin kahvila‑konserttipiireissä ja itsenäisissä klubeissa, myöhemmin nykyajan musiikkifestivaaleilla. Ensimmäiset levytykset, mukaan lukien albumi "Rue du temps" vuodelta 1997, sijoittivat Les Ogres de Barbackin kerronnallisen laulun traditioon, jossa kiinnitetään huomiota arjen yksityiskohtiin sekä yhteiskunnallisiin kysymyksiin; tekstit vuorottelevat intiimien kertomusten, kaupunkikronikoiden ja henkilökuvien välillä. Albumien "Crocs" (2004), "Du simple au néant" (2007), "Comment je suis devenu voyageur" (2011), "Nos mains" (2015) ja "Amours grises & colères rouges" (2019) myötä yhtye laajensi äänimaailmaansa tuoden mukaan balkanilaisia sävyjä, musette‑vivahteita ja sähköisen rockin elementtejä. Diskografian rinnalla Les Ogres de Barback toteuttivat myös nuorelle yleisölle suunnatun sarjan, joka käynnistyi kollektiiviprojektilla "La pittoresque histoire de Pitt Ocha" (2003) – mukana oli lukuisia chanson‑ ja maailmamusiikin artisteja – ja he ovat tehneet useita live‑yhteistöitä ranskalaisen alternativescenen kanssa, erityisesti La Rue Kétanoun ja Les Hurlements d’Léon kanssa.