Ghostpoet

Vuonna 1983 Lontoossa syntynyt Obaro Ejimiwe tunnetaan Ghostpoet-nimellä. Hän kasvoi Lontoon eteläosassa perheessä, jonka juuret ovat Nigeriassa ja Dominikaanisessa tasavallassa, asui hetken Coventryssä ja palasi sen jälkeen Lontooseen; nykyisin hän asuu Berliinissä. 2000-luvun lopulta lähtien Ghostpoet on kehittänyt ilmaisuaan spoken wordin, kokeellisen hiphopin, trip-hopin, electronican ja ajoittain alt‑rockiin vivahtavan tumman popin rajapinnalla; ilmaisua luonnehtivat matala, usein puoliksi lausuttu ääni sekä yölliset, kireät tunnelmat. Ensialkuun hän esiintyi Micachuun ja Kwesiin liittyvissä projekteissa, julkaisi itse EP:n The Sound of Strangers vuonna 2010 ja myöhemmin albumit Peanut Butter Blues & Melancholy Jam (2011), Some Say I So I Say Light (2013), Shedding Skin (2015), Dark Days + Canapés (2017) ja I Grow Tired But Dare Not Fall Asleep (2020). Ghostpoet on tehnyt myös yhteistyötä Massive Attackin kanssa, muun muassa Come Near Me -kappaleella (2016), ja Shedding Skinillä vierailevat muun muassa Nadine Shah, Lucy Rose ja Mélanie De Biasio. Hän esiintyy sekä festivaalilavoilla että elektronisemmissa tai poikkitaiteellisissa yhteyksissä, ja kaksi hänen albumiaan, Peanut Butter Blues & Melancholy Jam ja Shedding Skin, olivat Mercury Prize -ehdokkaana. Vuodesta 2021 lähtien Obaro Ejimiwe on laajentanut taiteellista toimintaansa myös installaatioihin, valokuvaukseen, videoihin ja sound artiin.