Jan Garbarek

Jan Garbarek syntyi Mysenissä, Norjassa, vuonna 1947 ja kasvoi Oslossa. Hän vakiinnutti asemansa eurooppalaisella jazzkentällä jo 1960‑luvun lopulla selkeällä, usein kireällä saksofonisoundilla, joka rakentui pitkiin säveliin, tilan käyttöön ja huomattavaan yksinkertaisuuteen. Aluksi hänet huomattiin George Russellin levytyksissä, minkä jälkeen Garbarek kehitti ECM:llä urapolkunsa, joka yhdistää modernin jazzin, avantgarden, skandinaavisen kansanmusiikin, ambient‑muodot ja ei‑eurooppalaiset repertuaarit. Albumit kuten Afric Pepperbird (1971), Triptykon (1973), Dis (1977), Twelve Moons (1993) ja In Praise of Dreams (2004) osoittavat tämän kehityksen kohti avoimempaa sävellystapaa, jossa improvisaatio käy dialogia kontemplatiivisten ilmapiirien ja pohjoisista perinteistä inspiroitujen melodioiden kanssa. Garbarek liikkui laajasti niin jazz‑ kuin rajat ylittävillä areenoilla myös yhteistyöjensä kautta, erityisesti Keith Jarrettin kanssa eurooppalaisessa kvartetissa Belongingilla (1974) ja My Songilla (1978), sekä yhteistyössä Ralph Townerin, Bill Frisellin, Eberhard Weberin, Trilok Gurtun ja Zakir Hussainin kanssa. The Hilliard Ensemblen kanssa Garbarek siirsi kielensä lisäksi kohti saksofonin ja varhaisen musiikin kohtaamista levyillä Officium (1994), Mnemosyne (1999) ja Officium Novum (2010).