Happy Mondays

Salfordissa, lähellä Manchesteria, vuonna 1980 perustettu Happy Mondays sijoittui aluksi paikalliseen post-punk -kenttään, kunnes alkoi yhdistää indie-kitaroita, tanssittavia rytmejä, funkkia, housea ja psykedeliaa kaavaksi, joka tuli tunnusomaiseksi Madchesterin skenelle. Shaun Ryderin, Paul Ryderin, Gaz Whelanin, Paul Davisin ja Mark Dayn ympärille rakentunut yhtye — livenä Bez mukana — nousi Factory Recordsin riveihin 1980-luvun puolivälissä EP:llä Forty Five (1985) ja albumilla Squirrel and G-Man Twenty Four Hour Party People Plastic Face Carnt Smile (White Out) (1987). Bummed (1988) viimeisteli yhtyeen soundia, ennen kuin se siirtyi yhä vahvemmin raveskeneen ja tanssirockin suuntaan Pills ’n’ Thrills and Bellyaches -levyllä (1990), jossa Rowetta laulaa, ja myöhemmin Yes Please! (1992). Yhtye hajosi vuonna 1993, mutta palasi useaan otteeseen vuodesta 1999 lähtien, samalla kun Shaun Ryder ja Bez jatkoivat projektia Black Grape. Uusi kokoonpano julkaisi Uncle Dysfunktionalin vuonna 2007. 2000-luvulta lähtien Happy Mondays on vuorotellut kiertueiden, festivaalien ja satunnaisten paluukeikkojen välillä eri kokoonpanoilla ja on yhä sidottu Manchesterin musiikkihistoriaan sekä siihen erittäin brittiläiseen risteytykseen vaihtoehtoisen rockin ja tanssimusiikin välillä.