Eisbrecher

Eisbrecher sai alkunsa Fürstenfeldbruckissa,Baijerissa, 2000-luvun alussa, kun Alexx Wesselsky ja Noel Pix muodostivat yhtyeen sen jälkeen, kun he olivat soittaneet Megaherzissä. Projekti kuuluu Neue Deutsche Härte -liikkeeseen, ja se sijoittuu teollisen metallin, industrial-rockin ja kylmän elektronisen soundin risteykseen: massiiviset kitarat, mekaaniset rytmit ja saksankielinen laulutapa, jossa ilmaisu on suora. Itseään kantaneen debyytin Eisbrecher (2004) jälkeen bändi hioi ilmettään albumeilla Antikörper (2006), Sünde (2008) ja Eiszeit (2010), ja jatkoi julkaisuilla Die Hölle muss warten (2012), Schock (2015), Sturmfahrt (2017), cover-albumi Schicksalsmelodien (2020) sekä Liebe macht Monster (2021). Lavalla Eisbrecher liikkuu metallifestivaalien ja gootti- tai vaihtoehtoisten estradien välillä, Wave-Gotik-Treffenistä ja M’era Lunasta Hellfestiin, ja on rakentanut säännöllisen läsnäolon Saksassa ja useissa Euroopan maissa. Yhtyeen historiaan kuuluu myös useita kokoonpanomuutoksia: vakituisempia muusikoita ovat olleet muun muassa Jürgen Plangger, Achim Färber ja Rupert Keplinger, ja perustajajäsen Noel Pix erosi vuonna 2024. Alexx Wesselskyn ympärillä Eisbrecher pitää kiinni sovituksesta, joka perustuu rytmiseen iskukykyyn, tiiviisiin kertosäkeisiin ja tunnistettavaan teolliseen estetiikkaan.