Klaus Hoffmann

Berliinissä 1951 syntynyt Klaus Hoffmann kehitti varhain kaksisuuntaisen uran laulajana ja näyttelijänä Saksan kulttuurielämässä. Alun perin näyttelijäksi kouluttautunut Hoffmann kiinnitti huomiota teatterissa ja televisiossa ennen kuin julkaisi vuodesta 1975 alkaen esikoisalbuminsa nimeltä ”Klaus Hoffmann” (1975), joka sijoitti hänet Liedermacher-traditioon ja frankofonisesta chansoniaatteesta ammentavaan lauluperinteeseen. Hoffmannin musiikki yhdistää saksalaisen laulun, Jacques Brelin vaikutteet ja popballadit vähäeleisiin sovituksiin, joissa ääni, piano ja kitara ovat keskiössä; kertovat laulutekstit kytkeytyvät usein arkeen, muistiin ja Berliinin kaupunkiin. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa hän syvensi työtään Brelin lauluista tehtyjen saksankielisten tulkintojen parissa, mikä muodostui merkittäväksi osaksi hänen konsertti- ja studiorepertuaariaan. Säännöllisten äänitteidensä ohella hän jatkoi näyttelijänuraansa elokuvissa ja televisiossa esiintyen useissa saksalaisissa tuotannoissa, samalla kun hän säilytti yhteyden intiimiin ja teatraaliseen chansons- estetiikkaan.