Peter Hammill

Syntynyt Ealingissä Lontoon länsiosassa ja osittain kouluttautunut Manchesterissa, jossa hän perusti Van der Graaf Generatorin 1960-luvun lopulla, Peter Hammill kehitti samalla soolouran, joka kulkee yhtyeen historian rinnalla. Hänen sävellyksensä sijoittuvat alun perin progressiivisen rockin ja art rockin kenttään; keskeistä on vokaalinen jännite, dynamiikan vaihtelut ja sovitukset, jotka vaihtelevat soolopianosta tai -kitarasta sähköisempiin ja kokeellisempiin muotoihin. Hammill julkaisi ensimmäisen varsinaisen sooloalbuminsa Fool’s Mate vuonna 1971, ja sen jälkeen merkittäviä levyjä ovat muun muassa Chameleon in the Shadow of the Night (1973), The Silent Corner and the Empty Stage (1974), Nadir’s Big Chance (1975), Over (1977) ja pH7 (1979), joissa näkyy siirtymä progressiivisuudesta tiiviimpiin formaatteihin, ajoittain new wave -lähestymiseen ja hermostuneeseen rockiin, joka paikoin enteilee post-punkia. Vuosisatojen kuluessa hän vuorotteli soolokonserttien ja eri kokoonpanojen välillä, muun muassa K Groupin kanssa 1980-luvun alussa, teki yhteistyötä Robert Frippin, Gary Lucasin ja Isildurs Banen kanssa, sävelsi oopperan The Fall of the House of Usher (1991) ja jatkoi tasaisen julkaisutahtinsa ylläpitämistä aina In Translationiin (2021) saakka, samalla kun pysyi aktiivisena Van der Graaf Generatorin riveissä.