Baba Zula

Istanbulissa 1990‑luvun puolivälissä juurtunut Baba Zula kehitti anatolialaista psykedelian muotoa, joka sekoittaa perinteisiä turkkilaisia musiikkeja, dubia, kokeellista rockia ja elektronisia vivahteita. Murat Ertelin ja Levent Akmanin ympärille perustettu bändi syntyi Zen‑kokemuksen jälkeen ja toimii avoimena ytimenä: sitä täydentävät usein vaihtuvat soittajat ja laulajat, mikä luo estetiikan, joka liikkuu improvisaation ja rakenteellisten sävellysten välillä. Baba Zulan ensimmäinen kansainvälinen näkyvyys tuli elokuvan "Tabutta Rövaşata" (1996) soundtrackin myötä, ja sen jälkeen on ilmestynyt useita studioalbumeja, kuten "Duble Oryantal" (2005), "Gecekondu" (2010), "34 Oto Sanayi" (2014) ja "Derin Derin" (2019), joilla kohtaavat hypnoottiset rytmit, anatolialaisen maaseutumusiikin motiivit ja viittaukset 1970‑luvun psykedeliseen skeneen. Lavalla Baba Zula suosii pitkiä instrumentaalisia muotoja ja performatiivista otetta, joka sijoittaa heidät sekä itsenäisen rockin piireihin että maailmankulttuuriin ja elektroniseen kulttuuriin keskittyville festivaaleille. Yhteistyöt Alexander Hacken ja tuottaja Mad Professorin kanssa sekä esiintyminen Fatih Akinin dokumentissa "Crossing the Bridge: The Sound of Istanbul" ovat vahvistaneet yhtyeen asemaa turkkilaisten, eurooppalaisten ja diasporakulttuurien risteyskohdassa.