Antti Paalanen

Syntynyt 1977 Alavuksessa, Suomessa, Antti Paalanen on 1990‑luvulta lähtien kehittänyt omaa ilmaisuaan diatonisen haitarin parissa, yhdistäen suomalaisen perinnemusiikin, nykyaikaisen folkin ja voimakkaan rytmisen kirjoituksen. Sibelius‑Akatemiassa kouluttautunut Paalanen puolusti vuonna 2015 tohtorinväitöskirjan, joka käsitteli palkeiden rytmiikkaa sävellystyössä. Hän soittaa yksirivisiä, kaksirivisiä ja kolmirivisiä haitareita ja on rakentanut ilmaisun, joka perustuu pulssiin, droneihin, toistoon ja äänen käyttöön. Hänen soolodiskografiansa sisältää Äärelä (2007), Breathbox (2010), Meluta (2014) ja Rujo (2019) — neljä albumia, jotka seuraavat kireän, paikoin karun ja paikoin pelkistetyn musiikin kehitystä, aina sidoksissa suomalaisen repertuaarin muotoihin ja tekstuureihin. Samanaikaisesti Paalanen on osallistunut useisiin kotimaan folk‑yhtyeisiin ja projekteihin, muun muassa Kiharakolmio, Hehkumo, Hyperborea, Trepaanit, Turkka ja Paalanen sekä Laitakaupungin orkesteri, ja työskentelee myös teatterissa muusikkona ja säveltäjänä. Vuonna 2026 Antti Paalanen osallistui lisäksi Uuden Musiikin Kilpailuun kappaleella "Takatukka".