Boulevard des Airs

Syntynyt Tarbessa Hautes‑Pyrénées′ssä vuonna 2004, Boulevard des Airs kehittää ranskankielistä poppia, joka on avoin chansonille, latinalaisille rytmeille, kevyelle elektroniselle ilmaisulle sekä folk‑ ja world‑sävyille. Yhtyeen melodinen laulunkirjoitus on suoraviivaista ja heillä on selkeä maku äänivärien sekoittamiseen. Alun perin Florent Dasquen ja Sylvain Duthun ympärille muodostunut kollektiivi loi ennen kaikkea mainettaan lavoilla ennen Paris‑Buenos Airesin julkaisua 2011 ja Les Appareuses Trompencesin 2013. Bruxelles‑albumin (2015) myötä Boulevard des Airs laajensi yleisöään ja esiintyi festivaaleilla, Ranskan kiertueilla ja ulkomailla sekä siirtyi suurempiin saleihin sen jälkeen, kun he muun muassa olivat lämmitelleet Tryon keikkoja. Ryhmä jatkoi tätä linjaa Je me dis que toi aussi (2018) -levyllä, jonka nimikappale voitti vuonna 2019 Victoire de la Musique ‑palkinnon parhaasta alkuperäislaulusta, ja myöhemmin Loin des yeux (2021) ‑albumilla, jota rikastuttivat yhteistyöt LEJ:n, Vianneyn, Patrick Bruelin ja Claudio Capéon kanssa. Boulevard des Airsin äänimaailma pysyy kiinni kollektiivisissa kertosäkeissä, vaskissa, kitaroissa ja vuosien kuluessa entistä nykyaikaisemmassa poptuotannossa. Vuonna 2025 Boulevard des Airs avaa uuden luvun Je rentre à la maison ‑julkaisulla, Sylvain Duthun lähdettyä ja laulaja Eyalin liittyessä mukaan.